Soitin veljelle, hän oli lomareissussa perheensä kanssa. Äiti oli
kuulemma kovasti haukkunut minua ja veli oli yrittänyt toppuutella,
ettei viitsisi lasten kuullen. Äiti vain on sellainen, purkaa
rämpsynsä, aina sen suunnilleen saman, ei hän tule muuttumaan ja nyt
minäkin olen haukuttavien listalla taas! Veli / veljet ovat olleet
vähemmän äidin kanssa tekemisissä, eivätkä mielestäni oikein ymmärrä
äidin tilannetta. Olen nyt pitänyt taukoa äidistä, velihän sitä
ehdotti! Oletin, että muut nyt jaksaisivat häntä ja huolehtivat
kaupassareissut, siivoukset, nurmikot nyt ainakin. Mitenhän pankkiasiat
hoituu ja apteekkikäynnit!? No selvinä hetkinä äiti on aivan skarppi,
ainakin on ollut!
Minulla on ollut hiukan huono-omatunto, kun en ole ollut yhteydessä
äitiin, eikä hänkään minuun. Hän ei hevin soittele muille, etenkään nyt
minulle, koska on tuohtunut luulemistaan jutuista. Eli soitinpa nyt
äidille, aluksi äänensä oli aivan hyväntuulinen, mutta kuullessaan,
että se olin minä, ääni muuttui. Ensimmäiseksi kysyi, että miksi minä
tein niin? Kysyin, että minkä? Hän vastasi, että piilotin jonkin
tärkeän lääkkeen!? Minä tietenkin sanoin, etten tietenkään moista
tekisi ja miksi niin olisin tehnyt! Sanoin, että hän muistaa väärin ja
apteekista on haettava uusia jos ovat loppuneet. Sanoin myös, että hän
oli itse ne pannut, minne lie pannut, koska muuta mahdollisuutta ei
ole, sitten hän löi luurin korvaan.
Nyt mietin, että miten
tässä voi toimia, voinko minä enää tehdä mitään hyväkseen, koska hän ei
luota enää minuun, veljet eivät ymmärrä äidin tilaa, koska ovat käyneet
harvakseltaan hänen luonaan. No ainakin tietävät, että minä en enää
pysty tekemään juuri mitään. Vastatkoon nyt äidistä sitten!
Ajattalen tätä asiaa mielessäni, jospa alitajuntani keksii ratkaisun!
Oletan, että lähin (etäisyydeltään lähin) sisarus perheineen nyt
huolehtii hänestä! Mutta huolehtivatko?
PS Kiitos Eijalle, lämpimistä sanoista!
keskiviikko, 22. kesäkuu 2005
Kommentit