Soitin veljelle, hän oli lomareissussa perheensä kanssa. Äiti oli kuulemma kovasti haukkunut minua ja veli oli yrittänyt toppuutella, ettei viitsisi lasten kuullen. Äiti vain on sellainen, purkaa rämpsynsä, aina sen suunnilleen saman, ei hän tule muuttumaan ja nyt minäkin olen haukuttavien listalla taas! Veli / veljet ovat olleet vähemmän äidin kanssa tekemisissä, eivätkä mielestäni oikein ymmärrä äidin tilannetta. Olen nyt pitänyt taukoa äidistä, velihän sitä ehdotti! Oletin, että muut nyt jaksaisivat häntä ja huolehtivat kaupassareissut, siivoukset, nurmikot nyt ainakin. Mitenhän pankkiasiat hoituu ja apteekkikäynnit!? No selvinä hetkinä äiti on aivan skarppi, ainakin on ollut!

Minulla on ollut hiukan huono-omatunto, kun en ole ollut yhteydessä äitiin, eikä hänkään minuun. Hän ei hevin soittele muille, etenkään nyt minulle, koska on tuohtunut luulemistaan jutuista. Eli soitinpa nyt äidille, aluksi äänensä oli aivan hyväntuulinen, mutta kuullessaan, että se olin minä, ääni muuttui. Ensimmäiseksi kysyi, että miksi minä tein niin? Kysyin, että minkä? Hän vastasi, että piilotin jonkin tärkeän lääkkeen!? Minä tietenkin sanoin, etten tietenkään moista tekisi ja miksi niin olisin tehnyt! Sanoin, että hän muistaa väärin ja apteekista on haettava uusia jos ovat loppuneet. Sanoin myös, että hän oli itse ne pannut, minne lie pannut, koska muuta mahdollisuutta ei ole, sitten hän löi luurin korvaan.

Nyt mietin, että miten tässä voi toimia, voinko minä enää tehdä mitään hyväkseen, koska hän ei luota enää minuun, veljet eivät ymmärrä äidin tilaa, koska ovat käyneet harvakseltaan hänen luonaan. No ainakin tietävät, että minä en enää pysty tekemään juuri mitään. Vastatkoon nyt äidistä sitten!

Ajattalen tätä asiaa mielessäni, jospa alitajuntani keksii ratkaisun! Oletan, että lähin (etäisyydeltään lähin) sisarus perheineen nyt huolehtii hänestä! Mutta huolehtivatko?

PS Kiitos Eijalle, lämpimistä sanoista!